Fantastista fantsua

Noniin, nyt on sitten fantasiakirjallisuuden ystävillekin taas tarjottavaa - fantsu- ja scifirekaali notkuu pullollaan mm. kovakantisia suomenkielisiä David Eddingsin kirjoja. Tyrkyllä olisi vaikkapa aivan pakkatuoreen näköiset kovakantiset kappaleet Belgarathista ja Polgarasta, ja muuten löytyy esim. koko Tamuli-trilogia.

Kiirettä on pitänyt Divarissa, kolme viikkoa olen tässä jo ollut Mammaa tuuraamassa, ja vilskettä ja vilinää on kesähelteissä riittänyt, ja monta tuttua naamaa on näkynyt tänä aikana.

Tänäänpä käväisi pitkästä aikaa pikkuserkkuni Maiju, kirjallisuuteen taipuvainen hänkin, ja kertoipa että isosiskonsa on elokuussa julkaisemassa minunkin makuuni sopivan kirjan. Aion kyllä heti tilaisuuden tullen hommata Anu Lahtisen "Skandaali! Historian parhaat lööpit" -teoksen. Muutenkin omassa lukemisessa on juridiikan vastapainoksi maistunut viimeaikoina ns. populäärihistoriallinen kirjallisuus. Lueskelen paraikaa Divarissa hiljaisina hetkinä Dava Sobelin kirjaa "Galileon tytär". En ole vielä kovin pitkälle päässyt, mutta toistaiseksi kirja on ollut varsin antoisaa ja erilaista luettavaa.

Mamma käy tänään ekaa kertaa maissa, kuulemma pyykit pesaisemassa, ja painuu sitten vielä ainakin viikoksi jonnekin seilaamaan. Itselläni on viikonloppuna luvassa melkoista menoa - lauantaina on pulju kiinni, koska jo perjantai-iltapäivästä lähden tuoreen bändini kanssa soittelemaan Billnäsiin Faces etnofestivaaleille.

Härski-Masi - tarinoita sensuurin takaa

Sarjisrivejä penkoessani käsiini sattui pitkästä aika vanha tuttu Masi, tällä kertaa aikuisille suunnattuna "Härski-Masi" -painoksena. Kyseessä ei ole mikään parodia, vaan itsensä Mort Walkerin ja kumppaneiden aivoriihisessioiden tuotoksia, jotka eivät koskaan päässeet amerikkalaisen Comics Code -seulan läpi.

Härski-Masit ovat luonnostasolle jääneitä strippejä, joissa tutut Masin hahmot saavat aivan uuden ulottuvuuden - Walker ja pojat viljelevät estottomasti alapääjuttuja ja pieruhuumoria, ja vaikka suuri osa jutuista päätyykin pöytälaatikkoon (tai julkaistaan vapaamielisemmissä pohjoismaisissa julkaisuissa), uskon silti että sillä "mitä ei sanota" varsinaisissa sarjakuvissa, on silti merkitystä hahmojen persoonien kannalta.

Mitä näissä nyt sitten on niin hienoa? No, mielestäni on ensinnäkin upeata että jonkin sarjakuvan faneille on tarjolla näitä pöytälaatikkotarinoita, joiden ainoa vika on se, että ne eivät ole tarpeeksi sisäsiistejä julkaistavaksi tavallisissa päivälehdissä - itse asiassa jotkut sanaleikit ovat todella oivaltavia ja hauskoja. Toki, kaikki eivät alapääjutuista ja pieruhuumorista välitä, mutta se eihän niitä tarvitse ostaa jos ei tykkää. Mutta oikeutta pieruhuumoriin ja alapääjuttuihin ei tule pitää itsestäänselvänä - vaikka etsimällä etsin, en löytänyt vastaavia Masi-julkaisuja emämaassa USA:ssa. Ei edes erikoispainoksina. Pelkäävätkö Masin tekijät USA:ssa maineensa tahrautumista niin paljon, etteivät siellä kehtaa niitä painattaa?

Meillä pohjoismaissa on sentään Myrkky, tuo pieruhuumorin lipunkantaja, ja olkoot ihmiset lehden sisällöstä mitä mieltä tahansa, on upeata että sellaista(kin) lehteä myydään. Vapautta sekin - USA:ssa varmasti fundamentalistifanaatikot polttaisivat niitä lehtiä roviolla ja järjestäisivät mielenosoituksia kustantamon ovella. Nemikin olisi varmasti liian hurjaa luettavaa sanomalehtien sivuilla.

Härski-Masi on mielestäni raikas tuulahdus, osoitus siitä, että sarjakuvapiirtäjätkin ovat ihmisiä, joilla juttu menee levottomalle puolelle silloin tällöin.

Loppukevennykseksi päivän wikipediasta bongaamani trivia:
Marvel-kustantamon lanseeratessa USA:ssa oman ikärajasysteeminsä, Motion Picture Association of America (MPAA) puuttui peliin, koska Marvel oli alunperin käyttänyt omassa systeemissään lyhennettä "PG" (Parental Guidance). Merkinnät "PG" ja "PG-13" kun olivat MPAA:n tavaramerkkejä. Jostain syystä MPAA:n toiminta ei yllätä minua tässä taas pätkän vertaa - samaisen organisaation lobbauksenhan ansiosta USA päätyi painostamaan Ruotsin hallitusta, jotta ruotsalaisviranomaiset sulkisivat The Pirate Bayn. Kun MPAA:n toilailuja katsoo, tekee mieli ostaa 3 kopiota supisuomalaisesta Star Wreckista vain sen takia että se on alunperinkin ollut laillisesti tarjolla netissä.